Kaipaan sinua niin, niin paljon, että päätän vetää päälleni kirkkaimman neuleeni. Hiukseni rätisee, kun sujahdan paksuun, oranssiin, keinokuituiseen neuleeseeni. Kuulen mielessäni, miten sanoisit minut nähtyäsi, että näytän aivan mandariiniltä. Jonka jälkeen heittäisin sinua haisevalla tiskirätillä.
Katsahdan itseäni peilistä matkalla keittiöön. Mitä oikein ajattelin, pohdin ja saan hiukseni rätisemään uudestaan vetäessäni neuleen pois päältäni. Viskaan neuleen nurkkaan maaliämpreiden päälle. Maalarin piti tulla maalaamaan keittiön seinät päärynän vihreällä, muttei häntä ole näkynyt sitten maaliskuun. Maaliskuu, miten kauan siitä on jo? Kaksi, kolme, neljä kuukautta? En tiedä, en tosiaan tiedä.
Avaan radion ja päätän, ettei seinien maalaaminen nyt niin vaikeaa voi olla. Miksi edes palkkasimme maalarin? Revin maalipurkin sulkijat ruuvimeisselillä auki ja ryhdyn sekoittamaan maalia tikulla hitain pyörtein. Maalin väri muuttuu pikkuhiljaa vaaleasta tumman vihreäksi. Vertailimme eri vihreitä iltaisin vuoteessamme. Itse pidin pistaasin vihreästä, etkä voinut käsittää mitä eroa on pistaasin ja pastellin vihreällä. Samaa vihreäähän ne ovat, sanoit. Kunnes näit maaliliuskan, jossa luki Pärön. Meidän keittiömme, sanoit ja sammutit oman yölamppusi.
Havahdun, kun radio alkaa rätisemään kesken Erinin radiohitin. Ulkona on ehtinyt hämärtyä, en tiedä miten kauan olen istunut lattialla maalia sekoitellen. Nousen ylös, väännän maalipurkin kannen takaisin paikoilleen. Katson keittiön ikkunasta hämärtyvää Kehrääjänkujaa. Kellon on oltava paljon, sillä katu huokuu rauhallista tyhjyyttään. Kaukana kerrostalojen takana uinuu Hämeen linna, turvallisesti omalla paikallaan veden vieressä.
Ihan sama, vaikka joku Lauri Tähkä vinoine naamoineen olisi hukkunut Kokemäenjokeen ja kuollut. Kysyn vaan, että miksi sen piti olla juuri sinä maailman kuudesta miljardista ihmisolennosta? Sinä, joka katsoit kanssani The Voice of Finlandia, vaikka vihasit laulurealityä sydämesi pohjasta ja muistit paasata siitä koko puolitoista tuntia, aina, joka viikko. Sinä, joka muistutit aamuisin etanoista pyörätiellä. Sinä, jota ilman ei ole väliä onko keittiön seinät sinapin ruskeat vai päärynän vihreät. Sinä, joka rakastit minua vaikka minulla olisi hölmö oranssi neule päälläni.
