Kolme tuntia ja seit-se-män-tois-ta pit-kää minuuttia vielä. Tekisi mieli vaan valua penkin raosta lattialle ja siitä ehkä vielä raiteille. Mutta sillon en sit näkis Heidiä, ja Heidi pitää nähdä. Ehkä se tulis hakemaan mut sieltä raiteilta, jos sattuisin valumaan tässä maailman tylsimmässä paikassa penkistä raiteille? No en menis kokeilemaan, ehkei sillä olis siihen aikaa.
Mulla olis kyllä, jos Heidi pitäis hakea jostain. Vaikka Alabamasta tai Ylivieskasta. En vaan tiedä millä sen hakisin, mut se on sit varmaan sen ajan murhe. Tän ajan murheet on 1. - ei, ei sellasia oo. Tai no, ehkä ainut murhe vois olla et Heidi on ihan liian ihana ja mä ihan liian kaukana siitä vielä.
Miks vessaan menemistä pitää aina vaan pitkittää? Ajatteleekohan noi muutkin vessassa käymisen hankalana asiana? Että ei voi mennä, jos ollaan asemalla tai tulossa asemalle tai just lähdetty asemalta. Eikä jaksa mennä jonottamaan siihen, ni pitää koko ajan vilkuilla taakse, miltä wc:n merkkivalo näyttää. Ja sitten tulee niska kipeeks. Siinä yks murhe tähän päivään.
Pieksämäki. Jos Heidi asuis Pieksämäellä, olisin jo perillä. Tai jos oisin tosi rikas, ni oisin luultavasti sillonkin jo perillä koska en a) olis enää koulussa tääl perämetsässä b) vois mulla olla junaa nopeampi autoki. Tai Heidi vois jättäytyä pois töistä ja alkaa kotivaimoks. Ensin pitäis vaan mennä sen kans naimisiin, mut kai se nyt rikkaan miehen kans naimisiin menis tosta vaan. Mä ainakin menisin.
