Tehtävä 1, vk 3-4

Ensimmäinen muistikuvani kirjoittamisesta on ensimmäisen koulupäiväni jälkeen vuonna 1995. Istun pyöreän pöydän äärellä ja piirrän perhoselle a-kirjaimen muotoisia siipiä. Aaaaa, osaa vieläkin kirjoittaa sen ja hyvin osaankin.

Toinen kirjoittamismuistoni on ajalta, kun osaan kaikki kirjaimet ja muodostaa sanoja niistä. Koitan jo silloin huonolla menestyksellä olla vitsikäs kirjoittaja, ja kirjoitan kouluaineeseen "muta" mutta-sanan tilalle, jotta opettaja nauraisi tyhmälle "mokalleni". No eipä nauranut. Käski mennä kirjoittamaan aineen uusiksi.

Kolmas. Muutimme perheeni kanssa Turkuun Koukkukankareenkujalle ollessani 10-vuotias. Tiedä sitten inspiroiko uuden kotiosoitteen nimi tähänkin alaan, mutta aloin kirjoittamaaan, kuvittamaan ja vielä taittamaankin perhelehteä "Koukkukankareen sanomat". Otin tilauksiakin vastaan: irtonumero 5e, koko vuoden lehdet 4kpl 25e. Tein lopulta 3 numeroa, en muista paljonki tienasin. Ainakin tilinpitäjä setäni sanoi hinnoitteluni olevan hieman pielessä, mutta maksoi silti. Ja muistuttaa edelleen saaneensa vain kolme numeroa neljän sijaan. Sori.

Neljäs muisto pyörii yläasteella, jossa oli maailman paras äidinkielenopettaja. Kerran se alkoi itkemään, kun se muisti, että sen koira oli kuollut joskus. Tosin, tästäkin oli hyötyä: vetosin sen koirarakkauteen kun oma koira oli kipeä, ja jouduin lähtemään kotiin aikasemmin.
Yläasteella kirjoitimme pal-jon, koko ajan, mitä vaan. Olin sielläkin ehkä luovan kirjoittamisen kurssilla, tai miksiniitäikinäkutsuttiinkaan yläasteella. Kirjoitin hienon runon verhoista. Lupaan julkaista sen täällä, jos löydän sen vielä jostain.

Viides. Hain työharjoitteluun Lasten rockfestivaali Seikkisrockiin ja pääsin kosketuksiin ensimmäisen kerran tiedottamisen kanssa. Kamppailin tiedotteiden kanssa, kivointa oli niiden lähettäminen kaikkiin lehtiin ja jännittää kirjaston lehtisalissa onko omaa tiedoitetta julkaistu Salon Sanomissa. Luulen, että pidän tiedottajan työstä, mutta siltikin, tämän hetkisessä tiedottajan työssä, kierin lattialla ihan vaan siksi, ettei tarvisi alkaa kirjoittamaan tiedotteita. Lattialla kieriminen, paljon hauskempaa.